lapautetta pöytään

FARTITIIVI

FARTITIIVI haiskahtaa taivutusmuodolta, mutta eipä se sellainen ole, vaan kyseessä on rektaaliprosodillinen kategoria: saneen katsotaan olevan FARTITIIVISSA, jos sen oraalisen tai tekstuaalisen lanseeraamisen ajanhetkellä flatustetaan. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa saneen fartitiivisuus jäädä havainnoimatta, jollei sitä jotenkin tekstiin merkitä; asiatyylissä käytetään yleensä alaindeksiä f. — groteskityylissä taasen praat! on sopiva.

Muistaakseni meidän oli määräf. singahtaapraat! louhokselle?

Jos pidetään tarkasti silmällä saneen flato-temporaalisten ominaisuuksien välittymistä, merkitään fartitiivisaneen päälle viiva ja loppuun rivinkeskinen piste:

No eikös nyt sitten jo⁠· louhostauduta?

Jos edellä kuvattuja merkintöjä on käsillä olevassa teoksessa runsaasti, saattaa luoma olla ns. FARTITUURI.

Seikkaperät: äänitaire, lapaset, tiere — ei seikkoja.

Jätä lapaute

Tarttis olla sisäänpölkyttyneenä, jos tahtois lapautella.