FARTITIIVI haiskahtaa taivutusmuodolta, mutta eipä se sellainen ole, vaan kyseessä on rektaaliprosodillinen kategoria: saneen katsotaan olevan FARTITIIVISSA, jos sen oraalisen tai tekstuaalisen lanseeraamisen ajanhetkellä flatustetaan. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa saneen fartitiivisuus jäädä havainnoimatta, jollei sitä jotenkin tekstiin merkitä; asiatyylissä käytetään yleensä alaindeksiä f. — groteskityylissä taasen praat! on sopiva.
Muistaakseni meidän oli määräf. singahtaapraat! louhokselle?
Jos pidetään tarkasti silmällä saneen flato-temporaalisten ominaisuuksien välittymistä, merkitään fartitiivisaneen päälle viiva ja loppuun rivinkeskinen piste:
No eikös nyt sitten jo· louhostauduta?
Jos edellä kuvattuja merkintöjä on käsillä olevassa teoksessa runsaasti, saattaa luoma olla ns. FARTITUURI.
Lapautesana: Ankkurinne, olkaa hyvä: