lapautetta pöytään

[ruratiivi]

Suom. “kuntamuotorajoitento“. Murreilmaus tai murteellinen väännelmä oikeakielisestä saneesta. Ruratiivit ovat huvittavia, mutta niiden käytössä on sovellettava hyvin tarkkaa tarveharkintaa. Valtavan hauska ruratiivi on d-kirjaimen lausuminen (myös kirjoittaminen) kuten “r”, ts. REMARI, REMENTIA, RARIO jne. Ääriruraattori saattaa korvata jopa t-kirjaimet r-kirjaimin, ks. esimerkki TÖRKYMÖYKYN selitteessä. Hieman hämäävästi “ruratiivi” on myös “duratiivin” ruratiivimuoto.

Seikkaperät: lapaset, ruratiivit — ei seikkoja.

Jätä lapaute

Tarttis olla sisäänpölkyttyneenä, jos tahtois lapautella.