Onomatopoeetihtava termi kuvaa ääntä, joka syntyy, kun henkilö ällistyksissään lyö avokämmenellä otsaansa kuultuaan jonkun esittävän jonkin uskomattoman hienon, tavallisesti politiikkaa koskevan, henkiolennollis-säädöksellistä perua olevan lausunnon t. vastaavan. Joskus RÄSÄHDYSTÄ seuraa verbaalinen jälkiosa, ns. JÄLKIRÄSÄHDYS. Mikäli RÄSÄHDYS havaitaan auringon ollessa ylhäällä, voidaan sitä kutsua täsmennetyllä nimellä PÄIVÄRÄSÄHDYS.
Eikun linkkiä t
Lapautesana: Ankkurinne, olkaa hyvä: