Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja Maria Guzenina‑Richardson kertoo Uusi Suomi‑ nimisessä julkaisussa, ettei ole lapanen. Yllättävää kyllä, uutistekstin lainauksen sävy vaikuttaa siltä, että arvon kansanedustaja pitäisi lapaisuutta jotenkin ei‑toivottavana ominaisuutena henkilölle — tai helposti sellaisen käsityksen ainakin saa kiiston sävystä. Omituista kerta kakkiaan.
"LAPASTA ja sirkushuveja"; niitä ilman ei ihminen voi olla. Tästä syystä sane tunnetaan sosiaalipolitiikan peruslauseena. Sane on osittain ulkomaankielinen, mitä ei voine suurena ihmeenä pitää, koska sen osittainen alkuperä on eräs osittainen ulkomaa (Latina).
Kansanliike, joka toiminnassaan keskittyy X:n LAPAUTTAMISpyrkimyksiin. X saa esim. arvoja "eläinten", "tekijänoikeuksien", "miesten" ym. Suurelle yleisölle jää usein hämäräksi, mihin X:n LAPAUTTAMISELLA varsinaisesti pyritään.
Onomatopoeetihtava termi kuvaa ääntä, joka syntyy, kun henkilö ällistyksissään lyö avokämmenellä otsaansa kuultuaan jonkun esittävän jonkin uskomattoman hienon, tavallisesti politiikkaa koskevan, henkiolennollis-säädöksellistä perua olevan lausunnon t. vastaavan. Joskus RÄSÄHDYSTÄ seuraa verbaalinen jälkiosa, ns. JÄLKIRÄSÄHDYS. Mikäli RÄSÄHDYS havaitaan auringon ollessa ylhäällä, voidaan sitä kutsua täsmennetyllä nimellä PÄIVÄRÄSÄHDYS.
Kun jokin hanke tai toimi aloitetaan todelliset tarkoitusperät salassa pitäen ja toisaalta päämääriin pyritään mahdollisimman epärehellisin keinoin, ollaan toimeen lähdetty REHELLISELTÄ KESKUSTALAISELTA POHJALTA.
Sellainen temppu, joka TAVALLAAN onnistuu ja sitten taas toisaalta samanaikaisesti tavallaanillisesti ei; tempun suorituksen lopputuloksen sanotaan olevan huonossa superpositiossa — ennen kuin lopputulema havaitaan lopulta huonoksi. Temppuja havaitaan yleisesti suoritettavan KIEROUTUSKESKUKSESSA.
POLIITTISEKSI SCHRÖDINGERIN KIKAKSI kutsutaan temppua, joka tähtää päinvastaiseen lopputulokseen julkilausutun tavoitteen kanssa; PSK:n superpositiotila poistuu, so. poliitillinen aaltofunktio romahtaa, ns. kepunpetospaljastushetkellä.
Cato vanhemman Latinan senaatissa lanseeraama alati ajankohtainen jankutus. Suositellaan käytettäväksi minkä tahansa lausunnon irrallisena loppuhuomatuksena. Markkinoilla liikkuu lausahduksesta myös halpoja (väärennettyjä) kopioita, joita täten kehotetaan välttämään. Huomautettakoon myös, että kyseessä on käännös; vanhempi Cato ei tiettävästi puhunut suomea sen paremmin kuin nuorempikaan. Catot puhuivat tietysti roomaa.
Yleisradion Jyrki Richt on kirjoittanut jutun lupauksia antavalla otsikolla Vaalidraamaa ja Y‑sana. Ajankohtaisohjelmien päällikkö on kuitenkin ymmärtänyt y‑sananpaavillisen pieleen, tai ainakin käyttää sitä omituisessa merkityksessä, joka tuntuisi viittaavan 1‑tyistämiseen. Outoa ja merkillistä kerta kakkiaan.
